Sukukokous 2010

Sukukokouksessa  2010  julkistettiin  Esko Miikkulainen  Sr:n   laatima  ja  Tauno  Miikkulaisen  laatima kirja

Kestomus  Miikkulaisen  suvun   vaiheista

Sukukokous  4.-5.9.2010 Mustialassa

Tauno Miikkulainen:   Ku miun Esko-settäin kirjan tek

Nyt eleteä vuotta kakstuhattakymmenä. Näinä parillisina vuosina meijen suku kokkoontuu perinteisest Miikkulaisiin sukukokkouksie millo mihiki päi Suomii – nyt Mustiallaa. Myö alotettii lauvantaina 4.9. jo kello kymmenältä piiraskohviloil siel Hämmeen ammattikorkeakoulun maatallousosastolla. Näihi touhuloihe män yks tunti – ja se män ilosest siin kohvii juuves ja tuttuloihe kans tarinoijes. Taas meit ol iso porukka kasas, tarkast ottai 65 immeistä.

Sit alotettii varsinaine sukukokkous. Siin ol nuo normaalit sukukokkouksen asiit, mut kaks assiita erikoisest nous esille. Ensinnäki Eero ol teht suvulle oman kyykkäpelin. Sen heä luovutti nyt meil.

Mut toine assii ol erikoisen tärkii ja merkittävä. Täs kokkoukses julkistettii miun Esko-settäin kirjuttama kirja nimelteä ”Kertomus Miikkulaisen suvun vaiheista”. Espuhheen tähä kirjaa heä kirjutti jo yl kymmenä vuotta sitte, tarkast ottai elokuun kaheksantena päivänä vuonna 1997. Sillo ol koossa jo historiaossuus ja iso osa kertomuksist mitkä liitty Miikkulaisen suvun vaiheisii. Ja enne kaikkii, sillo heä ol teht merkittävän sukututkijan työn nii jot hänel ol tarkat käsin piirretyt sukupuut meist ja meitä ieltäneist es-isist. Ja tätä sukututkimusta heä jatko yhä iellie kakstuhat luvun puolel. Mut se, mitä heä ol teht, ol voa pienen joukon tiijos ja käsin kirjutettuna.

Heä ol alottant teän työn vähä eläkkielle jäämisesä jälkie. Heä ku ol aamuvirkku, nii heähä nous yllää jo aamukolmen tienois ja siin yön hiljasina tuntiloina sit tek sukututkimusta ja kirjuttel tarinoita meijen suvun vaiheist. Erikoisest talv ol hänen työllie otollista aikaa. Iha tuhatyheksänsattaa luvun alkupuoleltha heä ei muistant mitteä ko syntyki vast 1923. Mut hänel ol monta veljie ja siskoo. Heilt heä kuul tarinoit iha yl oman tarpien. Mut erikoisest hänen Mikko-veljesä ol kirjuttant paljo menneist asjoist ja niitä kirjutuksii sai Esko-settäin käytteä hyväksie.

Ja mitä kaikkii muuta heä ol teht teän sukututkimuksen ettie. Heä ol tutkint vanhoi kirkonkirjoi, heä ol käynt esmerkiks Miikkulan kirkol Riekkalansaares Rantueel. Ja silviisii.

Minnuu käi karkattammua se, et eihä täst Esko-settäin suurest työst jeä oikei kunnol mitteä jälkpolviloihe käyttöö, jos ei myö tehä siint iha oikiita kirjoa. Niihä sit kevväällä 2007, ku myö oltii mänös Kurkjovel, mie otin teän assiin puhheeks settäin kans.  Mie lupasin pisteä neä tarinat kirjan muotoo, jos heä vaa antaa siihe luvan. Ja se lupaha tul pienen ajan kuluttuu.

Ja sit eiku töihe. Vuuven 2008 sukutaappaamisen yhteyves meil ol kolmel seinäl isot sukupuut tarkastettavana. Yhel seinäl ol Antin (s. 1867), toisel ol Mikon (s. 1870) ja kolmannel Kristiinan (s. 1874) jälkeläisii sukupuut. Sit mie sain Antti-settäin (Antinpoika) vanhoi valokuvvii autokuormallisen hänen pojaltoa Erkilt. Antti-setä, heä harrast valokuvvaamista ihan tosissaa ja ne kuvat ol tokumentoitu ihan viimisen peälle. Nii jot kirjan tekemises ol iha runsauven pula. Sit uuvempii kuvvi ol ottant yks ja toine sukulaine. Ku myö viel saatii Kristiina-tätin jälkeläisilt lähes sata valokuvvaa, ni koko opuksee tul lähes viijensatan valokuvan loppuliite. Mie lupasin porukoil, jot vuuven 2010 sukukokkoukses teä kirja on sit luvettavana.

Niihä sit täs sukukokkoukses voitii luovuttaa Esko-setälle ensimmäine kappale vastpainettuu kirjaa. No kevvään mittaa myö saatii kirjatillauksii jo yl puolen satan kappaleen. Ja kirjan julkistamisen jälkie kaik kirjan tilanniet saivat noutaa omasa. Lisäks toistakymment sukulaista osti kirjan täs rytäkäs, vaik ei ollietkaa sitä ennakkoo tilanniet.

Teä ol juhlalline hetki.

Mitähä muuta myö tehtii sukujuhlas.

Meil ol mielenkiintone ohjalmanumero ko nuoret (ijät siin viijen kymmenän vuuven molemmin puolin) olliit tehniet ohjelman, mis hyö haastattelliit  muutamii sukulaisii heijän elämän kierrost,  Karjalast lähöst ja sen jälkie tapahtunneest elämän kulust. Se ol mielenkiintosta kuultavaa. Tais siin moni hierasta kyynelkarpalon silmänurkastoa.

Sit pelattii kolmen joukkueen keske kyykkäottelu. Siin ol Antin sukuhaaran, Mikon sukuhaaran ja Kristiinan sukuhaaran joukkueet. Nyt meil ol viel joustavat ja ihan omat säännöt ku ensimmäistä kertaa tätä pelattii. Pelis ol ussiimpi kierros. Antin ja Mikon joukkueet vaihtoit pellaajii kierroksiin välil, mut Kristiinan joukkue pysy samana koko ajan ja hyöhä teän ottelun sit voittiitki.

Syömisen jälkie, myö kahottii Jorman hieno elokuva vuuven 2009 Kurkjoven matkast ja viel ol kuvasikermä tämän kevvään saaristokierroksest.

Sit illanvietos ol Jorman tuoma karaokelaitteisto käytös. Ja sie et usko mite kovast myö laulettii. Erikoisest täytyy sannuu jot Jorman lisäks mielee painuvii yksilösuorituksii tekkiit Reino ja Terttu. Ja suntakaamuna myö jatkettii karaokemeininkii. Nyt meil ol puolen tunnin virskaraoke – ja taas Jormalt ol sanat. Ja lopuks myö kahottii Antti-settäin ottamii filmilöitä. Ne olliit kuuskymmentluvult ja vähä sen jälkie otettui.

Teän jutun kirjutti Tauno,

hänen isäsä ol Heikki Miikkulainen (s. 1901),

hänen isäsä ol Antti Miikkulainen (s. 1867).,

hänen isäsä ol Heikki Miikkulainen (s. 1823),

hänen isäsä ol Henric Mijkulain (s. 1792),

hänen isäsä ol Henric Mijkulain (s. 1752),

hänen isäsä ol Henrick Mikulain (s. 1727),

hänen isäsä ol Henric Mijckulain (s.1699).