SIJOITTUMINEN LOIMAALLE
KARJALAISTA VÄKEÄ SAVISEUDULLA
Juttu on ensimmäisen kerran julkaistu Saviseudun Joulu -julkaisussa syksyllä 2021. Teksti on siis suunnattu myös tietoiskuksi nykyisille Loimaalaisille
Jutun aihepiiri
Jatkosodan päätyttyä 1944 joutui karjalainen väki lähtemään mailtaan ja kodeistaan. Seurauksena oli satojen tuhansien evakkojen asuttaminen Suomen säilyneille alueille. Koska yhteiskunta oli tuolloin vielä hyvin maatalousvaltainen, piti viljelysmaata saada muuttajille. Siksi käytännössä kaikkien isompien tilojen oli luovutettava maata joko pakkolunastuksen tai vapaaehtoisen kaupan kautta siirtolaisväestölle.
Tässä jutussa kerrotaan muutama näkökulma Miikkulaisten tulosta asettumisesta Loimaalle.
 Jutun veljekset Antti ja Mikko Miikkulainen |
 Veljesten kotitila Mutamäki Elisenvaarassa |
Tarinan Miikkulaiset
Tämän tarinan Miikkulaisetovat lähtöisin Kurkijoen Elisenvaarasta,jossa suku oli asunut Mutamäen perintötilaa ainakin 1700-luvulta lähtien. Tilan viimeisimmät isännät olivat veljekset Antti (s.1867) ja Mikko(s. 1870) Miikkulainen.
Kesällä 1945, kun Antti Miikkulainen kuoli, perheen lapsia oli elossa 10 henkeä iältään 22-45 vuotta.Samaan aikaan Mikon ja Helenan perheessä lapsia oli 9 iältään 14-34 vuotta.
Mikko Miikkulaisen perheen tila käsitti noin 26 ha maata Elisenvaarassa. Ennen sotia Antin perheentilojen koko oli noin 43ha, josta peltoa noin 10 ha.
Maatilojen kaupat
Antin poika Pekko muutti Loimaan Peltopihkolle ja Mikko ja Helena Miikkulainen muuttivat keväällä 1945 Krekilän Nyman-Knuuttilaan. Molemmat tunnustelivat mahdollisuuksia Loimaalla, joka oli nimetty kurkijokelaisten asutusalueeksi.
Tietoon tuli, että Krekilän Hollo joutuu luovuttamaan maita, koska hänellä oli kaksi isoa tilaa hallussaan. Neuvonpidon jälkeen saatiin yhteisymmärrys Eeli Hollon kanssa vapaaehtoisista kaupoista, jotka olivat ensimmäisiä karjalaisten asuttamiseen liittyneen maanhankintalain mukaisia vapaaehtoisia kauppoja Loimaalla.
Antti Miikkulaisen perikunnasta Maria, Heikki, Johannes, Antti, Pekko Matti ja Esko olivat mukana maakaupassa,jolla noin 57 hehtaarin määräalat siirtyivät ostajille. Lisäksi ostajat saivat ison riihen Niinijoen rannassa sekä asumisoikeus vuodeksi Hollon pirtissä.
Samoihin aikoihin Mikko Miikkulainen hankki toisen 18 hehtaarin tilakokonaisuuden niinikään Eeli Hollolta
Hankalia sattumuksia oli kaupassa mukana.Sovittu soranotto-oikeusjäi kauppakirjasta pois ja se korvattiin 50 vuoden soranotto-oikeudella. Vuoden 1945 lopussa Suomessa leikattiin setelit. Se ei onneksi koskenut korvausrahoja luovutetuista tiloista.
 Antti Miikkulaisen lapset 1945 Muhoksella |
 Antti Miikkulaisen pojat 1961 |
Mitä ostetulle tilalle tapahtui ja omistajille tapahtui ?
Antin vanhin poika Heikki (s.1901) oli isännöinyt kotitilaa jo Kurkijoen Elisenvaarassa ja Heikille maanviljelijän ammatti oli luonnollinen valinta. Heikki rakensi tilan rakennukset Sulajoen varrelle. Heikin vanhin poika Unto meni 1956 naimisiin Maila Toiviaisen kanssa ja niin Untosta tuli Toiviaisen tilan isäntä Krekilään. Heikin pojista Eero ryhtyi isännöimään tilaa Sulajoella ja hänen poikansa Risto on sittemmin jatkanut tilanpitoa.
Johannes oli opetellut sepän ammatin ja ajatteli sepälle olevan tarvetta Loimaalla. Hän ehti rakentaa talon Myllymäelle. Sepälle ei ollut kuitenkaan ollut riittävästi töitä, joten Johannes hakeutui töihin aluksi Nurmijärvelle ja Strömbergille Helsinkiin. Johannes ryhtyi myöhemmin yrittäjäksi tehden mm. bakeliittilastoja maalareiden työkaluiksi. Johannes myi talon Edvart Ahokkaalle, jolta talo pian siirtyi Juho Tapanaiselle.
Antti oli ollut jo pitkään kauppiaana Helsingissä ja oli mukana kaupoissa lähinnä jakamattoman kuolinpesän osakkaana. Antti tiettävästi suunnitteli kesäpaikan perustamista Loimaalle, mutta luopui siitäkin. Antti myi osuutensa veljelleen Heikille.
Pekko teki Sulajoen rannalle kesämökin. Myös Pekko päätyi kauppiaaksi Helsinkiin ja hänkin myi osuutensa veljelleen Heikille.
Matti sai pian tilakaupan jälkeen työpaikan Maatalouden koelaitokselta Tikkurilasta ja harjoitti maaviljelystä aluksi sivutoimisesti. Matti halusi kuitenkin maanviljelijäksi ja haaveili paluusta Loimaalle. Vuonna 1951 Matti meni naimisiin Aino Muhosen kanssa ja nuoripari muutti Loimaalle. Joitain rakennuksiakin tehtiin. Tilan tuotto ei vastannut odotuksia ja alkoi uuden maatilan haku. Matin perhe muutti 1960 Janakkalaan. Loimaan tila myyntiin osina Heikin pojille Untolle ja Eerolle sekä naapuri Vehviläiselle.
Sisaruksista vanhin Maria asui koko sodanjälkeisen ajan samassa taloudessa Matin kanssa ja pitäen maat yhteisomistuksessa Matin kanssa.
Sisaruksista Esko (sr) myi osuutensa tilasta Heikille rahoittaakseen opiskelunsa opettajaksi.
Alkuperäisistä veljeksistä Mikon tila Krekilässä siirtyi aikanaan vanhimmalle pojalle Heikille (s.1911)
1960-luvulle tultaessa tiloille oli raivattu lisää peltoa metsämaista ja tiloja oli vahvasti koneellistettu. Alkuperäisistä omistajista valtaosa oli siis siirtynyt muualle.
Viime vuosikymmeninä omistuksissa on tapahtunut vähemmän muutoksia. Loimaalla maanviljelyä jatkavat siis Antti Miikkulaisen pojan pojan poika Risto sekä Mikko Miikkulaisen pojan tyttären poika Mikko Miikkulainen on.
Sopeutuminen Loimaalle
Kun erilaiset kulttuurit asetetaan rinnakkain elämään, on kaikilla oma haasteensas opeutumisessa.
Myös Miikkulaisissa oli useita innokkaita metsästäjiä. Se lienee osaltaan kirvoittanut aikaa kuvaavan tapahtumasarjan:
Syksyllä1947 paikalliset innostuivat useammalla alueella laittamaan alla olevankaltaisia ilmoituksia Loimaanlehteen.
KIELTO
Sattuneista syistä kielletään laillisen edesvastuun uhalla kaikenlainen metsästys, viljelymaiden tallaaminen sekä asiaton kulkeminen Hollon, Anttilan, Torron, Eskolan, Kolhon, Ropakon, Punkan, Isopuolen, Hörhön, L.Knuutilan, Nyman-Knuutilan ja Kurpan tilojen mailla ja metsissä Loimaan pitäjän Krekilän kylässä.
Maanomistajat Metsästysoikeuden omistajat.
Viikon kuluttua lehdessä oli toinen ilmoitus
YLEISÖLTÄ
Sattuneista syistä ilmoitetaan, että kaikenlainen metsästys marjojen keruu ja retkeily on luvallista tästä päivästä alkaen omistamillamme mailla Loimaan pitäjän Krekilän kylässä (entisiä Hollon maita) sekä Pappisten kylässä (entisiä Niinijoen Osuusmeijerin maita). Alueet ovat erittäin riistarikkaita, joissa itsekin metsästelemme. Todennäköisesti metsästyskiellot käytännössä raukeavat sitä mukaa, kun siirtoväelle nimetään maatiloja päätilojen takamaista, joissa metsän riista asustaa.
Johannes, Pekka ja Heikki Miikkulainen, Juho Vehviläinen
Maanomistajat
Saman asian tiimoilta oli vielä 17.9.1947 Loimaan Lehdessä seuraavaa:
SUVAITSEVAISUUTTA
10. 9.1947 oli Loimaan Lehdessä sikäli erikoinen tiedonanto, että siinä kolme karjalaista isäntämiestä ilmoitti kaikenlaisen metsästyksen, marjastamisen ja retkeilyn sallituksi omistamillaan mailla. Tämä huomioitiin metsästäjäpiireissä hämmästystä ja kiitollisuutta herättävin mielin. - Nostamme hattua! - vastaavanlaisesta suvaitsevaisuudesta esitämme toivomuksen myöskin "alkuasukkaille"!
Joukko loimaalaisia metsästäjiä.
Mainittakoon, että ns. jokamiehen oikeudet tulivat voimaan vasta 1952.
Suvaitsevaisuus lisääntyi ajan myötä ja sitä varmaan auttoi myös se, että avioliittojakin solmittiin paikallisten ja karjalaisten muuttajien kesken
 Heikki Mikonpoika Miikkulainen ja traktori 1950 |
Yhteiskunnan muutosta
Miikkulaisten tulo Loimaalle asettuu osaksi isoa yhteiskunnan rakennemuutosta.
Miikkulaiset olivat vielä 1920-luvulla täysin maatalousväkeä. Sen jälkeen ensimmäiset alkoivat hakea parempaa toimeentuloa kaupungeista.
Sotien jälkeen maanomistajaksi Loimaalle tuli vielä aika moni, mutta nopeasti tapahtui siirtymää kaupunkeihin ja muihin ammatteihin pois maataloudesta.
Suvun piirissä olevasta väestä enää hyvin pieni osa toimii maatalouden parissa.