MAATILOJEN HISTORIAA KURKIJOELLA

Maanomistuksen   muutoksia 

Maa ei  ole kuulunut  historiassa talonpojille

Kurkijoella  maat olivat hallitsijan  lahjoitusmaita  ja näitä  kutsuttiin  hoveiksi

Talonpojat  olivat lahjoitusmaan  haltijan  verotuksen ja  vuokran kohteena. Tällöin  talon haltijoita  kutsuttiin   vuokraviljelijöiksi tai  lampuodeiksi

Hovien  valtakausi  ja sen purkautuminen[1]

Karjala siirtyi Venäjän  valtaan 1721

1726 -> Kurkijoki ja Jaakkima keisarinna Katariina I:n yksityistä omaisuutta

1728 -> suuriruhtinatar Elisabethin (keisari Pietari II:n täti) omaisuutta

1743 -> lahjoitus Vorontsov-suvulle 

1783 -> palautus kruunulle

1797 -> Kurkijoki + puolet Jaakkimaa uudelleen Vorontsoveille  (Jaakkima jakautui kruununpuoleen ja rälssipuoleen)

1846 -> kreivi A. Kuselev-Besboredkon suvulle, jolta 

-> Kurkijoen hovi (2/3)   Aleksander v. Etterille (272 taloa)

                              -> Tervun hovi (1/3)    kapteeni Kotsubeille  (122 taloa)

Kurkijoen  hovitilojen purku

Tervun hovi (1/3), 9 kylää

viimeinen hoviherra kapt. Kotsubei

Valtio osti v. 1864

Tervun hovitilan (ei koko Tervun hovin aluetta) osti S. Gripenberg

muu alue tiloina talonpojille v. 1866*)   

Kurkijoen hovi (2/3), 24 kylää

viimeinen hoviherra hovineuvos Aleksander v. Etter

Valtio osti

   1) 1865 osan

   2) 1871 loput (pakkohuutokauppa)

Isojaon   toteutustapa

Kun valtio oli ostanut hovin maat, alkoi maanmittaus -> isojako.

Isojaossa muodostettiin ja jyvitettiin kantatilat. Tilojen muodostuksessa lähtökohtina olivat jo siihen mennessä vakiintuneet lampuotitilojen ja torppien maat

Prosessi kesti kauan: valtio osti esim. Kurkijoen hovin 1871 – isojako kesti 10 vuotta – myynti talollisille 1882

Talonpojilla oli tieto tilojen myynnistä heille koko prosessin ajan 

Lampuotista  talolliseksi

Valtio  myi tilat talonpojille 1882. Lampuodista tuli talollinen.

Tilat ostettiin omiksi (perintötiloiksi) käypään hintaan, 28 vuoden maksuajalla, 6 % korolla  

[1] Ahti Kurri, Hiitolan – Kurkijoen  sukututkimuspiiri